Me emme ole koskaan hakeneet uutta kotia, kodit ovat aina hakeneet meidät.
Ensimmäisen kodin kanssa kävi niin että satuin törmäämään mielenkiintoiseen asuntoilmoitukseen lehdessä. Mieheni oli töissä joten nappasin seurakseni äidin. Koska meillä ei ollut edes koti hakusessa (asuimme silloin vuokralla kerrostalossa) niin sen piti ollaan vaan ihan sellainen "huvikäynti" ja lisäksi minun ihan ensimmäinen asuntoesittely ikinä. No kuinkas kävikään, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näin sen tavara paljouden ja kamalien värien takana meidän kodin. Koska isäni oli kauhuissaan ajatuksesta että ostetaan ensimmäinen asunto jossa käydään, kävimme muodonvuoksi myös muutamassa muussa esittelyssä. Mutta kaupathan siitä tuli ja asuimme ensimmäisessä kodissamme viisi vuotta.
Ensimmäisen kodin kanssa kävi niin että satuin törmäämään mielenkiintoiseen asuntoilmoitukseen lehdessä. Mieheni oli töissä joten nappasin seurakseni äidin. Koska meillä ei ollut edes koti hakusessa (asuimme silloin vuokralla kerrostalossa) niin sen piti ollaan vaan ihan sellainen "huvikäynti" ja lisäksi minun ihan ensimmäinen asuntoesittely ikinä. No kuinkas kävikään, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näin sen tavara paljouden ja kamalien värien takana meidän kodin. Koska isäni oli kauhuissaan ajatuksesta että ostetaan ensimmäinen asunto jossa käydään, kävimme muodonvuoksi myös muutamassa muussa esittelyssä. Mutta kaupathan siitä tuli ja asuimme ensimmäisessä kodissamme viisi vuotta.
Toisen kodin kanssa kävi aikalailla samalla tavalla. Luin huvikseen asuntoilmoituksia, kun meillä kahdella aikuisella ja koiralla ei ollut mitään tarvetta isompaan asuntoon. Meidän rivitalokaksio oli meille enemmän kuin sopivan kokoinen. Mutta törmäsisin jälleen mielenkiintoiseen ilmoitukseen ja mieheni ollessa töissä otin jälleen äidin seurakseni. Ensi kohtaaminen ei tällä kertaa ollut rakkautta ensi silmäyksellä, oikeastaan löysin vain epäkohtia asunnosta.
Mutta jostain kumman syystä asunto jäi kummittelemaan mieleeni ja lopulta menimme katsomaan sitä uudestaan mieheni kanssa. No, kuinkas siinä sitten kävikään, lempihän siinä lopulta leimahti.
Tuo meidän edellinen, toinen kotimme, oli meille monella tapaa tärkeä. Kaikista tärkeimmän siitä teki se että sinne ovat "syntyneet" meidän lapsemme ja siellä olemme aloittaneet taipaleemme perheenä. Haikeudella jätimme sen kotimme taakse (tai oikeastaan sivulle, kun muutimme vain 300m päähän) ja suuntasimme kohti uutta.
Uusi koti.......
Se ei varmaan ole siis mikään yllätys että emme varsinaisesti etsineet tälläkään kertaa uutta kotia.
Vanhassa kodissa riitti tilaa ja sijainti oli mitä mainioin. Olimme kyllä vilkuilleet myynti-ilmoituksia, mutta mitään emme olleet edes käyneet katsomassa. Ystäväni soitto muutti kaiken. Hän kertoi että he ovat muuttamassa lähemmäs meitä ja heidän tulevassa naapurissa olisi talo jonka omistaja olisi halukas myymään. Mitään virallista ilmoitusta tästä talosta ei ollut mihinkään laitettu. Tyrmäsin ajatuksen heti ja naureskellen kerroin siitä miehelleni. Ajatus jäi kuitenkin kaihertamaan mieleemme ja kuinkas ollakkaan täällä sitä ollaan.
Tämä blogi kertoo siis kaikesta siitä mitä pitää sisällään 1948 vuonna valmistuneet omakotitalon remontointi (ja tottakai sisustus) näin naisen silmin. Remonttia on tarkoitus tehdä lattiasta kattoon ja samaa reittiä takaisin, paljon siis riittää tekemistä ja kertomista.
Tervetuloa lukemaan
( ja aivan mahtavaa on että jos jätät itsestäsi tänne jonkilaisen merkin käynnistäsi)!
Tuo meidän edellinen, toinen kotimme, oli meille monella tapaa tärkeä. Kaikista tärkeimmän siitä teki se että sinne ovat "syntyneet" meidän lapsemme ja siellä olemme aloittaneet taipaleemme perheenä. Haikeudella jätimme sen kotimme taakse (tai oikeastaan sivulle, kun muutimme vain 300m päähän) ja suuntasimme kohti uutta.
Uusi koti.......
Se ei varmaan ole siis mikään yllätys että emme varsinaisesti etsineet tälläkään kertaa uutta kotia.
Vanhassa kodissa riitti tilaa ja sijainti oli mitä mainioin. Olimme kyllä vilkuilleet myynti-ilmoituksia, mutta mitään emme olleet edes käyneet katsomassa. Ystäväni soitto muutti kaiken. Hän kertoi että he ovat muuttamassa lähemmäs meitä ja heidän tulevassa naapurissa olisi talo jonka omistaja olisi halukas myymään. Mitään virallista ilmoitusta tästä talosta ei ollut mihinkään laitettu. Tyrmäsin ajatuksen heti ja naureskellen kerroin siitä miehelleni. Ajatus jäi kuitenkin kaihertamaan mieleemme ja kuinkas ollakkaan täällä sitä ollaan.
Tämä blogi kertoo siis kaikesta siitä mitä pitää sisällään 1948 vuonna valmistuneet omakotitalon remontointi (ja tottakai sisustus) näin naisen silmin. Remonttia on tarkoitus tehdä lattiasta kattoon ja samaa reittiä takaisin, paljon siis riittää tekemistä ja kertomista.
Tervetuloa lukemaan
( ja aivan mahtavaa on että jos jätät itsestäsi tänne jonkilaisen merkin käynnistäsi)!
